Katolilaisuuden tulo saamelaisalueille 1100-luvulla jätti jälkensä sekä saamelaisten uskonnolliseen elämään että aineelliseen kulttuuriin. Katolaisuudessa Neitsyt Maria on perheen ja lasten suojelija. Saamelaisten uskossa elämää suojeli jumalatar Sáráhkká, joka auttoi synnytyksessä ja suojeli naisia ja lapsia mutta myös poronvasoja. Joillain seuduin saamelaisten jumalatarta Sáráhkkáa alettiin nimittää myös Mariaksi. Neitsyt Marian hopeista monogrammia – sommiteltua M-kirjainta – alettiin käyttää yleisesti, sillä sen katsottiin suojelevan pahalta.
Neitsyt Marian monogrammi on osa saamelaista koristelua, jolla on oma merkityksensä – kuten kaikella saamenpukuun liittyvällä. Symboli tunnetaan lähes kaikkialla Saamenmaassa, ja sitä on viljelty soljissa, vyönapeissa ja hopeakauluksen koristelussa. Neitsyt Maria sai tärkeän roolin saamelaisten elämässä, luultavasti Sáráhkká-kultin vuoksi. Niinpä on vaikea tietää liittyikö tällaisten monogrammikorujen käyttö uskomukseen Neitsyt Marian vai Sáráhkkan – vai kenties molempien – pyhyydestä. Nämä kaksi asiaa sulautuivat osittain toisiinsa, kuten kävi monille muillekin katolilaisuuden piirteille, jotka yhdistyivät saamelaisten maailmankatsomukseen ja filosofiaan.
Neitsyt Marian monogrammi juontaa juurensa roomalaiskatolilaisuuteen. Se toimi pyhiinvaellussymbolina sisterssiläisessä Tautra Marian luostarissa, joka perustettiin Trondheimin vuonolle vuonna 1207. Trondheimistä symboli levisi saamelaisiin koruihin kenties kaupankäynnin ansiosta. Alun perin se lienee ollut tehty messingistä, jota saamelaiset pitävät suojaa tuovana metallina. Symboli koostuu goottilaisen kirjaintyypin pikku-M:stä ja kruunusta, jotka muodostavat yhdessä Neitsyt Marian monogrammin. Monogrammi ja sen kirjain M ovat usein niin tyyliteltyjä, että niitä on vaikea tunnistaa.
Neitsyt Marian monogrammeja esiintyy myös saamelaisasutuksen arkeologisessa aineistossa. Ne paljastavat saamelaisten käyttäneen tätä kaunista, symbolista korustoa satoja vuosia.